perjantai, 26. syyskuu 2008

MUODONMUUTOS

Olen pettänyt lukijani. Katalalla ja itsekkäällä tavalla johtanut taas heitä harhaan ja jättänyt kertomatta koko totuuden. Olen pahoillani. Korjaan tilanteen välittömästi.

Kaikki juonittelu alkoi hamasta menneisyydestä, jolloin kerroin kaipaavani hurjaa muodonmuutosta ja jopa suunnittelevani sitä. Laveasti vuodattelin meneväni kosmetiikkailtoihin, manikyyriin ja vaikka minne. Lupasin taas kerran dramaattisesti laittaa muodonmuutoskuvani esille julkisuuteen, mutta kuinka kävikään. En laittanut, vaikka muodonmuutos toteutettiinkin.

Kosmetiikkaillassa tuhlasin satasen verran perheemme talousrahoja kosmetiikkaan ja ostin kokonaista kaksi pullollista mitä hienoimpia voiteita. Koepuhdistin kasvoni siellä, hoidin käsiäni ja valmistauduin tulevaan manikyyriin. Tulokset näkyivät miltei välittömästi, maksimissaan kahden päivän kuluttua käytön aloittamisesta. Iho pehmeni ja silottui ja...

1936960.jpg

Kävin minä siellä manikyyrissäkin tuhlaamassa edelleen niitä ruokarahoja, joilla olisi voinut ostaa lapsilleni ruokaa ja muita välttämättömyystarvikkeita. Puolitoista tuntia istuin puuduttavalla penkillä sormet sojonaan kohti manikyristiä, joka viilasi, kiillotti ja yritti tehdä lohjenneille nysilleni jotain maatamullistavaa ja onnistuikin siinä. Siitä alkoi tarinani ja urani käsienrasvaajan esikuvana.

1937003.jpg

Nyt on kauniiden muovikynsieni tarina lopuillaan. Kynnet ovat kasvaneet ja vailla huoltoa. Kynnen tyviosa ei loista enää kiiltävänä vaan samea oma kynteni on näkyvissä puoliväliin kynttä, rakennekynsi on ja pysyy edelleen, mutta vain kynnen kärkiosassa. Valoryijy verotti osansa etusormen kynnestä, amputaatiota ei kuitenkaan tarvinut suorittaa.

Muodonmuutospuuskani lumoissa tein itselleni iltarientoja varten laukunkin, jota olen käyttänyt kerran. Päiväriennoissa.

keskiviikko, 24. syyskuu 2008

KADONNUT PALASI TAAS

Hyvät hyssykät sentään...! Onko tässä vierähtänyt muka kuukausi edellisestä kirjoituksesta! Mihin ihmeeseen aika on mennyt ja mitä ihmettä minä olen muka kuukauden tehnyt??? Ehkä se edellinen työnkuvaus selittää ajankäytöstä jotain, mutta että kuukausi! Ei voi kuin ihmetellä. Olen kyllä kuullut joidenkin ikääntyvien ihmisten sanovan, että mitä vanhemmaksi tulee, sitä nopeammin aikakin kuluu. Tästä voidaan päätellä, että meikäläinen on kyllä sitten tullut jo tosi vanhaksi!

Hmm... Nyt pitää kyllä oikein miettiä tekemisiään. Tulee hämärästi mieleen, että kuukauden sisällä olisin yhden kerran sortunut ainakin bilettämään mieheni ja toisen pariskunnan kanssa. Sitten olen kyllä ollut kassintekokurssillakin, jossa väsäsin yhden mustan iltalaukun. Pitääpä laittaa kuva oikein, kun ehtii (!!!). Kompostia on tullut myös käänneltyä ja multakasoja tasoiteltua. Serkkupojan sydänsuruja kuuntelin yhden lauantaipäivän keskellä korpea ja katselin, kun viskipullo upposi tämän kyseisen poikamiehen uumeniin ja seuraukset sellaisesta humalatilasta voitte vain arvata. Kummipoika vietti yksivuotissynttäreitä ja hänen vanhempiensa (isukki on juopottelevan serkkupojan veli, serkku siis minulle hänkin) kasvihuoneesta söin salaa ehkä kaksi kiloa keltaisia ihania kirsikkatomaatteja eikä kakku maistunut enää sen jälkeen lainkaan.

Viimeisin villitys on valoryijy (juuri samanlaisen löydät Sitruunan blogista), jonka tekemiseen sain ruhtinaalliset kaksi viikkoa aikaa. Sinä aikana elämääni on mahtunut todellakin ja ainoastaan vain ryijy, sosiaalinen elämä on kuollut tältä ajalta täysin. Oikeasti olisi pitänyt ottaa töistäkin rokulia, ettei iltakaudet tarvitsisi sitä paperinaruhökötystä sormet verillä jyystää ypöyksin keittiössä. Oikean käden etusormi joudutaan ehkäpä amputoimaan, koska se meni miltei kuolioon neulaa kiskoessa ryijypohjan läpi. Jos jollekulle teistä tulee joskus mieleen tehdä ihana pimeässä tunnelmaa luova valoryijy, niin unohtakaa koko juttu!

Onhan sitä tekemistä ollut vaikka kuinka paljon! Että mistäkö NYT sitten tuli mieleen tulla tänne blogiin? No, olen sairaana. Ihan oikeassa flunssassa ja kuumeessa. Nyt olisi aikaa jyystää sitä ryijynpentelettä loppuun, mutta kun ei jaksa. Kauhajoen surullisten tapahtumien varjossa kiitokset teille kun kaipailitte, oli ihanaa tulla tänne taas!

lauantai, 23. elokuu 2008

PAKKOLAITOKSESSA

Joskus joku on ihmetellyt meikäläisen työtä ja päätinkin antaa siitä näin syksyn kynnyksellä seikkaperäisen kuvauksen, jotta kukaan ei sen jälkeen ihmettele mikä meikäläisestä on tehnyt tällaisen hourupäisen vouhottajan. Siellä pakkolaitoksessa tulee siis hulluksi, koska toimenkuvaani kuuluu olla

  • it-alan osaaja
  • psykologi
  • maitomies
  • vanginvartija
  • parisuhdeneuvoja
  • tuomari
  • lempeä ja rakastava äitihahmo
  • tasapuolinen riitojen ratkaisija
  • sihteeri
  • opettaja
  • siivooja
  • laulaja
  • silmät selässä liikkuva auktoriteetti
  • iloinen
  • työyhteisön henkeä nostattava jäsen
  • "asiakkaiden" etua valvova punkrapmetallimies
  • huumorintajuinen
  • musiikkiasiantuntija
  • taiteilija
  • kaikenmaailman pilipalityöryhmien jäsen
  • käsityöalan spelialisti
  • autokuski
  • sisustussuunnittelija
  • kokki
  • hengeltään nuorekas keski-ikäinen
  • muodin asiantuntija
  • kirjojen sisäänostaja
  • talousnero

Yhteenvetona voisin todeta, ettei pöllömpää työtä.

lauantai, 16. elokuu 2008

TULIPALO!

Meksikolaiset ovat omituisia. Keräävät kasaan jalapenoja, selleriä ja sipulia ynnä muita tykötarpeita, väsäävät niistä lieskoja lennättäviä ruokia, kokoavat ne kilon kasaksi ja kantavat viattomille uhreilleen syötäväksi. Lisäksi kantavat eteen palokalustoksi vajaan tuopillisen ohrasta tehtyä juomaa ja luulevat, että sillä määrällä sammutetaan polte kitapurjeista. Eikä siinä vielä kaikki; nimeävät ruokansa kesyntuntuisesti Jambalayaksi, jonka tällainen peruspohjoismaalainen oitis mieltää korkeintaan jonkun nuhjuisen kapakkatanssijan bravuurinumeroksi.

Olen siis meksikaanien tuorein uhri. Juuri äsken, savun hieman hälvettyä kiduksistani, saavuin turvalliseen kotisatamaan haukkomaan henkeäni. Matkalla oikein perheen voimin mietimme keinoa, miten sammuttaa vielä viimeinenkin tuska ja polte. Kiihkeän keskustelun jälkeen totesimme, että vaikka vatsamme pullistelevat tuosta petollisesta texmexherkusta ja lieskat loimuavat, niin mikään ei ole sen parempi palonsammutusväline kuin Mud Cake. Tiedäthän sen ihanan kostean suklaakakun, josta sisus leikatessa valuu lautaselle ja jonka maku vetää vertoja makeimmallekin hunajalle...

Tässä minä siis kirjoittelen maha ennestään Jambalayasta pinkeänä ja lusikoin suuhuni tuota Mud Cakea. Palo on sammunut, joten palonsammutusväline oli tällä kertaa oikein valittu. Suosittelen myös esisammutusvälineenä!

(Muumioiden sielunelämästä ei juurikaan vielä tiedetä, mutta täältä löytyy muutama näytekappale, mitä siellä käärinliinojen sisällä voi tapahtua)

perjantai, 15. elokuu 2008

MUUMION PALUU

Oli synkkä ja myrskyinen yö. Vettä satoi, talossa oli pimeää ja kaikki nukkuivat... paitsi Zaidak. Zaidak heräsi yöllä, kuunteli myrskyä ja vaipui epätoivon tilaan. Aamuyön synkkinä tunteina hän mietti elämää, perhettä, surua ja huomasi olevansa masentuneempi kuin koskaan. Mikään ei huvittanut, mikään ei kiinnostanut ja kaikki oli varsin syvältä sieltä, minne aurinko ei paista.

Tästä alkoi lukemattomien ja taas lukemattomien sukkaparien elämä. Zaidak mietti syntyjä syviä ja istui tuolissa sukkapuikot kilkattaen. Hän käytti omat ja sukulaisten langat, tyhjensi alennuskoreja langoista ja purki vanhasta uutta lankaa. Ja mietti edelleen elämänsä sisältöä ja isän ikävää. Perhe koputteli välillä Zaidakin olalle ja herätteli tätä usvasta. Zaidak kuitenkin jatkoi kutomista ja miettimistä.

mummy.gif

Eräänä kuulakkaana elokuun aamuyönä Zaidak kuitenkin heräsi säpsähtäen epätoivoonsa, herätti miehensä ja päätti, että nyt on elämisen aika. Hän soitti heti aamuvarhaisesta tutulle asiantuntijalle, joka kuunteli ja ymmärsi ja aloitti järjestelmällisen työn Zaidak-muumion palauttamiseksi elävien kirjoihin. Kului päivä ja toinenkin... ehkä useampikin, kunnes eräänä päivänä aurinko pilkisti pilven takaa ja muumiota ei ollut enää. Oli vain Zaidak, arki ja elämä.

Zaidak on palannut. Anteeksi, blogiystävät, että katosin. Kiitos, että olitte huolissanne. Olette tärkeitä.