Villalankojen lisäksi toin naapurimaasta tuliaisina myös muutakin. Taudin. Kuten kaikki matkailijat varmasti tietävät, saa Tallinnassa helposti erinäisiä tauteja, jollei huolehdi tietyistä hmm... turvallisuusnäkökohdista. Sieltä saadut voivat olla asteeltaan vakavasta erittäin vakavaan ja tämä minun on rodultaan jotain siltä väliltä. Olin ilmeisesti huolimaton, enkä käyttänyt suojavarustusta lainkaan. Tässä iässä luulisi ymmärtävän, että suojaus tällaisilla matkoilla on välttämätön. Olihan minulla siellä se ripulikin, mutta että tällaisenkin taudin vielä kaupantekijäisiksi sain.

Tauti ei varoittanut ennalta juuri lainkaan vaan iski perjantai-iltana kuin salama kirkkaalta taivaalta. Kaikki viikonlopun suunnitelmat ikkunanpokienmaalaustalkoista lähtien menivät talkoiden koollepanijan eli minun osaltani mynkään ja talkooväki sai maalata ikkunat itse ja laittaa jopa ruokansakin ilman päällysmiestä eli minua. Eristin itseni taudin vuoksi tilaan, jossa pääosaa näytteli sänky. Tauti vei minulta lauantain ja sunnuntain kokonaan ja tänään vähän jo aurinko näyttää paistelevan tähän tautipesään, mutta...

Yön hämärinä tunteina oli yksi talkoolaisista herännyt siihen karmeaan tosiasiaan, että hänkin oli saanut... TAUDIN!